Herkkis

Epäilen tietäväni, miltä tuntuu olla erityisherkkä (=huonosti suomennettu sana =HSP =high sensitive person). Se tuntuu ainakin siltä, että saa hepulin, loukkaantuu ja lähes itkee, kun reagoi siihen, että toinen sanoo: "Voi meijän pientä herkkistä."

Se tuntuu siltä, että imee ympäriltään tunnelmia, usein tulkitsee väärin tilanteita, usein aistii toisen hädän/surun/alakulon...ja yllättää muut huomiollaan, mikä muilla ei ole tullut mielen viereenkään.

Se tuntuu siltä, että ymmärtää lastaan hirveän hyvin, kun lapsi yökkää ja alkaa panikoida, jos hatun narun sitoo kiinni, vetskarin laittaa ylös asti, paidankaulus osuu kaulaan, huivi osuu joka puolelta kaulaa ihoon, joku pitää reppuselässä kaulan ympäriltä kiinni.

Se tuntuu siltä, että ymmärtää eritätin hyvin, että tietyssä vireystilassa lapsi lähes sekoaa ylimääräisistä, varsinkin voimakkaammista äänistä, kuten älämölöstä. Siltä, että käytävästä kuuluva bussimusiikki (lue: liian hiljaisella oleva musiikki, kuulet muttet saa selvää sanoista) vie keskittymiskyvyn lähes kokonaan.

Se tuntuu siltä, kun joku sanoo, että maito on loppu tai joku muu erittäin pieni asia on pielessä, tulee syyllinen olo. Tuntuu, että muut on vihaisia kun et ole hoitanut asiaa, vaikkei missään vaiheessa olisikaan ollut puhe, että se olisi sinun tehtävä.

Se tuntuu onneksi myös siltä, että pienet ilot saa ilon hehkumaan läpi saumoista ja hymyn korviin. Onneksi niitä pieniä iloja on elämä täynnä, kun vaan muistaa pitää mielen oikeella raiteella.


PS Tiedän..tää on muotiaihe, mutta myös arkipäivää aika monelle.

PPS Missä tuo lumimäärä? Jäljellä on pelkkää pimeetäjamärkääjamasentuneitaihmisiä.