MaMut ja Afrikka

Mua on aina kiinnostanu Afrikka. Jo lapsena haaveilin, että mulla olis joskus musta mies. Ku alotin lukemaan sairaanhoitajaks ni haaveilin lähteväni vaihtoon Afrikkaan, mutta EN USKALTANU! Sitte tuli elämässä vastaan <3 mies [valkonen], jonka halusin omaks [ja onnekseni seki halus mut :DD]. Ja sen jälkeen oma perhe, omat rakkaat pikku poikaset. Unohtu Afrikka joksku aikaa.




Nytte oon Hesarista lukenu päivittäin tosta Afrikan sarvaen nälänhädästä ja Dadaabin pakolaisleiristä. Jotenki ne uutiset kiinnostaa mua kauheesti. Ja haluaisin nähdä koko ajan paljo kuvia sieltä. Ja arvatkaa! Sattumalta sain käydä eilen yhen justiin Suomeen tulleen mamun luona. Se oli nainen, ikää on tosi vaikee arvioida. Sillä oli 1v lapsi, joka sairastelun takia ei osannu vasta ku istua. Se nainen oli justiin saanu jonku kaupungin kämpän...suomalaisen mielestä ruma loukko, mutta pakolaisen mielestä varmasti hyvä ja ihmeellinen. Mä NIIN PALJON olisin halunnu puhua sen naisen kanssa, kertoa sille kaikkea, auttaa sitä, pyytää sitä kertomaan mulle itestään ja elämästään Afrikassa (sieltä se kai oli?!). Mutta yhteinen kieli puuttuu. :/

Mulla on kamalasti ajatuksia aiheesta..........................................

Mutta päällimmäisenä on se, että miten ne pakolaiset täällä pärjää? Sain kyläillessäni sen mamun luona huomata, että ei se oikeen tienny mitä kaupasta ostetaan ja mitä milläki ruokailuvälineillä tehdään. Ja miten suomalaisessa kerrostalossa ollaan. Sen kämppä oli lähes tyhjä. Ei sillä ollu vaatteita ku pari ja pyyhe lapselle ja sille. Oli se saanu kaupungin kautta sängyn ja pinnasängyn ja ruokapöydän. Ja eiköhän se saa muutaki, mutta tuntu niin jotenki karulta. Mä sanoin sille, että vien kaikki mun turhat tavarat sille (ja mielessäni ajattelin, että vielä vähän enempiki). [siinä oli yks suomea osaava mamu tulkkaamassa] Mä mietin, että osaakohan se edes lukea tai laskea? Miten se voi lukea mitään kylttejäkään koskaan tai laskea mitä se saa rahoillaan? Ja miten vaikeeta sen on täällä oppia olemaan ja elämään, ku kotimaassa varmasti suurin osa ajasta on kulunu ruuan ettimiseen. Täällä niillä on pelkkää aikaa. Ja täällä me suomalaiset mässäillään ja lihotaan ja sairastutaan siitä. Toiset kuolee nälkään eikä ne voi sille yhtään mitään. Ja näyttää silti onnellisilta ja jaksaa nauraa.

Mä haluaisin hakea mulle tuolta monta lasta. Tuntuu niin pöljältä, että ei vaan voi mennä ja hakea ku pystyis auttamaan. Mikähän siinäkään on tarkotuksena, että tänne tulee ihmisiä, joiden henki pelastuu, mutta sitte niitä syrjitään täällä ja ne on ihan pihalla kaikesta täällä?

[PS Kuvat on googletettu hakusanalla african kids]