29.7.2011

Torstai

Mitä nää on?
No mun vanhoja kalentereita. TIETENKI! Ne toimi myös hyvin pitkälti päiväkirjoina. Kaivoin ne eilen aamulla esiin. Eilen oli vähän kurja päivä, koska poijjaat valvotti yön. Olin niin pahalla tuulella, että oikeen itteäki ärsytti se paha tuuli. Rasmuksella on joku rokko ja Hugo sai rokotuksia 3kpl ja oli siks kipee.
Ku noita vanhoja juttuja lueskeli, ni tuli kyllä aika hyvälle tuulelle. Olihan siel kurjiaki juttuja, mutta sitte aika kivojaki. Esim semmonen pieni sievä merkintä siitä, ku ekan kerran lähettelin tekstareita Ilkan kanssa. ;)
Noita kalentereita mulla löytyy vuosilta 02-07. Sen jälkeen en oo juuri kirjotellu. Joskus aina tulee mieleen, että oispa kiva ku olisin vaan jatkanu kirjottamista. Olis niin mukava lueskella siitä, että mitä sitä on miettiny Rasmusta ootellessa ja muutenki. Jos nyt alottais taas, ni eihän siin olis ku neljä vuotta taukoo... tekis muistelukirjan niiltä vuosilta. :P
Siinä ne on, somassa rivissä ja laatikkoon ne taas pääsi. Pitää ottaa taas esille sillon, ku tuntuu että ei huvita mikään.

Tänään on herätty hyvällä tuulella. Kattoos ny sitte mitä keksis tänään. Ainaki viikonloppuvieraita saadaan. Jee! :)


pee äs Ei kannata antaa miehen lukea vanhoja päiväkirjoja..niistä jutuista saa nimittäin kuulla kivoja sutkautuksia muuten.

26.7.2011

Hailuodossa möksällä

Viikonloppuna oltiin Oulunsalossa. Perjantaina mentiin mökille Hailuotoon lähinnä mustikanhakureissulle. Mieshän se oli, joka ne mustikat poimi ja mä huolehdin lapsista ja mussutin herkkuja nassuun ja nautiskelin elämästä. (Välihuomautus: mun mies TYKKÄÄ marjastaa, joten tässä ei nyt ollu mitään feminismiä tms. syrjintää ilmassa)


Rasmus jututtaa Hugoa. (Melko mukavat noi vanhanajan kärryt...on niin korkeet, ettei paljo tarvii kumarrella. ^^)

 Höntsä-kummipoju siinä evästää Rasmuksen kanssa. Eeässän täytekeksit testattu - hyviä on!


 Hugo pikku läskimakkala. <3


Meikä siellä hörppi pannukahvia oikeen lehmänmaidon ja karsujen kera ku pikkumiehet nukku ja Höntsä teki metsässä majalle ansoja (ettei varkaat päääse sisään). :)

Jossain vaiheessa mulla oli Rasmus hukassa. Figon kanssa löydettiin se mökin takaa pyöräilemästä.

 Pyysin Heikkiä näyttämään ilmeitä. Se näytti tämmösen ja sano: "Heikki Harvahammas" ja hörötti päälle.






Ja tässä kotimatkalta: Lautan odottelua...Hugo pistää parastaan auton katolla.

19.7.2011

Apen toivepostaus - kuvia meijän kodista

 Tässä on näkymä sisälle astuttaessa. Harmi ku en tiiä miten panorama-kuvia otetaan, ni ei saa semmosta laajaa saitsiinkiä. :)


Ulko-ovesta oikeelle katsottaessa on keittiö ja makkari. Niitä vastapäätä kylppäri. 


Makkari. Siel on puiset ite asennetut sälkkärit...kyllä teki mieli pian asentaa ne ku ei ollu mitään siinä ja ihmiset kulkee tosta makkarin ikkunan ohi.


 Linssilude.


Keittiö. (btw...joka ikisessä huoneessa, paitsi makkarissa on tommoset karmeen oranssit kaihtimet. Pöllö se kuka ne on päättäny tähän asuntoon hankkia...ois laittanu vaikka mustat mielummin! :D)


Keittiön kaapistoa.


Tässä huono kuva kylppäristä (jottei kaikki levällään olevat tavarat näkyis :P). Ei mikään kukkanen, mutta toimiva ja mukavan tilava. Sauna on iso, sitä en jaksanu erikseen kuvata ku eipä siin mitään kuvattavaa ole. Ihan tavis sauna.

Vessa.

Vessan oven kohalta otettu kuva. Tossa baaripöydäl meillä on edelleen tietsikka. Oikeella näkyvä ovi, jossa toi mopedi jököttää, on Rasmuksen huone.


 Rasmuksen huone. Oikeella on se meijän iso kirjahylly ja vasemmalla koko seinä kaappeja.


 Olkkari. Vasemmalla päin on siis eteinen ja oikeella takaovi ja tietsikka.


Siinäpä se meijän koti. Taka- ja etupihaa en kehtaa esitellä ku KAIKKI mun kukat on enempi tai vähempi kuihtunu ja muutenkaan hömm..ei oo esittelykunnossa noi pihat. Katotaan jos lumet ku tulee ni esittelis :P

17.7.2011

Rasmus kaks vee!

Synttäreitä vietettiin 5. päivä. Tässä kuvamateriaalia aiheesta:

Ensin sytytettiin kynttilät ja laulettiin Rasmukselle. Se oli melko hämillään ja rupeski sitte esittämään, ettei me huomattais kuin hämilleen se meni. Sitte puhalleltiin kynttilöitä ja Rasmusta jännitti niin paljo, että se puhalsi silmät kiinni ja suusta tuli enempi sylkeä ku ilmaa. Eipä ne Rasmuksen kuolat meitä haitannu kakussa, oli hyvää kakkua. (Kiitos minun, ehe ehe.)
Kakun leikkuu oli hurjan hauskaa...ja kakussa kivointa tais olla karkit ja kermavaahto (isänsä poika ;P).
Tässä tätä esiintymistä!
Ja sitte Rasmus esiinty vähän Hugollekki, joka kyllä ymmärsi vitsit. Hugo on aika metka, ku se niin paljo nauraa Rasmuksen touhuille. Välillä ne kumpiki meinaa tikahtua nauruun ku on niin hauskaa. :)))
Ainii...lahjaksi me annettiin Rasmukselle pari Hotwheels-pikkuautoa (sillä on joku kunnon pikkuautovaihe meneillään) ja semmosia värikkäitä puupalikoita joista voi rakennella. Vieraiden kera on tarkotus pitää synttärit loppukuusta. JEE!

14.7.2011

MaMut ja Afrikka

Mua on aina kiinnostanu Afrikka. Jo lapsena haaveilin, että mulla olis joskus musta mies. Ku alotin lukemaan sairaanhoitajaks ni haaveilin lähteväni vaihtoon Afrikkaan, mutta EN USKALTANU! Sitte tuli elämässä vastaan <3 mies [valkonen], jonka halusin omaks [ja onnekseni seki halus mut :DD]. Ja sen jälkeen oma perhe, omat rakkaat pikku poikaset. Unohtu Afrikka joksku aikaa.




Nytte oon Hesarista lukenu päivittäin tosta Afrikan sarvaen nälänhädästä ja Dadaabin pakolaisleiristä. Jotenki ne uutiset kiinnostaa mua kauheesti. Ja haluaisin nähdä koko ajan paljo kuvia sieltä. Ja arvatkaa! Sattumalta sain käydä eilen yhen justiin Suomeen tulleen mamun luona. Se oli nainen, ikää on tosi vaikee arvioida. Sillä oli 1v lapsi, joka sairastelun takia ei osannu vasta ku istua. Se nainen oli justiin saanu jonku kaupungin kämpän...suomalaisen mielestä ruma loukko, mutta pakolaisen mielestä varmasti hyvä ja ihmeellinen. Mä NIIN PALJON olisin halunnu puhua sen naisen kanssa, kertoa sille kaikkea, auttaa sitä, pyytää sitä kertomaan mulle itestään ja elämästään Afrikassa (sieltä se kai oli?!). Mutta yhteinen kieli puuttuu. :/

Mulla on kamalasti ajatuksia aiheesta..........................................

Mutta päällimmäisenä on se, että miten ne pakolaiset täällä pärjää? Sain kyläillessäni sen mamun luona huomata, että ei se oikeen tienny mitä kaupasta ostetaan ja mitä milläki ruokailuvälineillä tehdään. Ja miten suomalaisessa kerrostalossa ollaan. Sen kämppä oli lähes tyhjä. Ei sillä ollu vaatteita ku pari ja pyyhe lapselle ja sille. Oli se saanu kaupungin kautta sängyn ja pinnasängyn ja ruokapöydän. Ja eiköhän se saa muutaki, mutta tuntu niin jotenki karulta. Mä sanoin sille, että vien kaikki mun turhat tavarat sille (ja mielessäni ajattelin, että vielä vähän enempiki). [siinä oli yks suomea osaava mamu tulkkaamassa] Mä mietin, että osaakohan se edes lukea tai laskea? Miten se voi lukea mitään kylttejäkään koskaan tai laskea mitä se saa rahoillaan? Ja miten vaikeeta sen on täällä oppia olemaan ja elämään, ku kotimaassa varmasti suurin osa ajasta on kulunu ruuan ettimiseen. Täällä niillä on pelkkää aikaa. Ja täällä me suomalaiset mässäillään ja lihotaan ja sairastutaan siitä. Toiset kuolee nälkään eikä ne voi sille yhtään mitään. Ja näyttää silti onnellisilta ja jaksaa nauraa.

Mä haluaisin hakea mulle tuolta monta lasta. Tuntuu niin pöljältä, että ei vaan voi mennä ja hakea ku pystyis auttamaan. Mikähän siinäkään on tarkotuksena, että tänne tulee ihmisiä, joiden henki pelastuu, mutta sitte niitä syrjitään täällä ja ne on ihan pihalla kaikesta täällä?



[PS Kuvat on googletettu hakusanalla african kids]

Uuden blogin alotuspuhe

Oon meinannu jo kauan alottaa bloggaamisen. Mulla on yks blogi PUNASIPULI (http://memazu.blogspot.com/), mutta oon jumissa sen kanssa. Se on semmonen, johon haluaisin tosi ajatuksella kirjottaa, mutten koskaan jaksa ehdi viitti inspiroidu...seliseli.

Tähän mun uuteen blogiin haluaisin ainaki tämmöstä:
a) kirjotella kuulumisia ja hauskoja juttuja ystäville ja muillekki, jotka innostuu lukemaan
b) kirjottaa asioista, joita mietin enempi tai vähempi
c) huudella haaveistani
...ja sitte mahdollisesti kirjottelen mitä sattuu millon sattuu.

Aamen.