18.7.2014

Step in









Eteistä ja kuistia pintaremontoidaan. Kuisti oli alunperin puunväristä paneelia seinät ja katto. Kuistilla lattiassa oli RUMA ripulin ruskea kulahtanut muovimatto, joka ei onneks ollu millään kiinni. Sen heivasin jo kauan sitten (ehkä vuosi sitten?!) pois ja alta löytyi kulunut sinisävyinen lautalattia. Eteisessä samanmoinen matto oli liimattu O_o lattiaan ja sormet vereslihalla raastoin sen pala palalta irti. Mies hioi työpaikkaetuna käyttöönsä saaneella kunnon huruuttimella lattiat ihastuttavan sileiksi. Kummanki huoneen katto on tarkoitus maalata valkoiseksi. Kuistin katto on jo kahdesti maalattu. Kuistin seinät tulee herkullisen vaaleanpunaisiksi (väri on muistaakseni pioni)..samaa väriä kun väliovessa olkkarin ja eteisen välissä. Lattiat maalataan valkosiksi, mieluiten korkeakiiltoisiksi (miehen kanssa kiiltoasteesta ei ole vielä käyty keskustelua). Eteisen seinien väri on vielä mietinnässä..ehkä vaaleenpunanen jatkuu sinnekin, ken tietää.



17.7.2014



"Tähti taivaan valoa ja onnen pisaroita,
paljon paljon iloa ja onnen pisaroita sulle lahjoitan."


Meidän esikoinen täytti alkukuusta 5v!
Vastahan oli se päivä,
kun tunsin elämäni ensimmäistä kertaa kohtuni supistelevan,
kun ymmärsin mitä on synnytyskivut,
kun sain tuntea lämpimän pienen liukkaan rääpäleen ihollani,
kun sain todistaa puolisoni tunteita tuolla äärettömällä kivun, ilon ja onnen hetkellä,
kun sain nähdä rakkaimpani erottavan minut ja poikani toisistamme leikkaamalla napanuoran meidän väliltä,
kun sain kokea miltä kroppa voi tuntua ja näyttää synnytyksen jälkeen,
kun tajusin ettei imettäminen ole itsestään selvää,
kun sain nukkua kainaloittain sairaalan liian korkeassa kaiteettomassa sängyssä sen tuhisevan pienen nyytin kanssa joka teki minusta ensimmäistä kertaa äidin,
kun ymmärsin ettei istuminen ole synnytyksen jälkeen itsestään selvää,
kun sain kokea jotain käsittämätöntä ja koko kehon ja mielen valtaavaa hellyyttä tuota pientä elämän alkua kohtaan,
kun sain pienen aavistuksen siitä ettei elämä ole kivutonta.

15.7.2014

Kylppäri

Kylppäriremontti on tärkein kaikista. Ja kaikista perusteellisin.
Yläkerrassa on kylppäri, joka on rakennettu ehkä joskus 90-luvulla, ihan varma en ole rakennusvuodesta. Kylppäri on ollut koko meidän ajan ja ilmeisesti edellistenkin asukkaiden aikana käyttökiellossa eristeiden puuttumisen vuoksi. Me on nyt sitten purettu sitä kylppäriä. Koko kylppäri rymäytetään maan tasalle (lue: välipohjaan saakka) seiniä myöten ja laajennetaan kylppäriä isommaksi. Appiukko ja kälyn mies ovat olleet suunnittelussa suurena apuna.

Koko operaatio alkoi siitä, että piirsin yläkerran pohjapiirustuksen. Huh mikä homma...pariin kertaan meinasin pilkkoa palasiksi lyijykynät ja mittasuhdeviivaimen. Olin tuota hommaa tehdessäni vielä kotona lasten kanssa ja kolme pikkumiestä kyllä teki oman hankaluutensa asiaan - täyden keskittymisen hetkiä oli keskimäärin 1h/pv. Piirsin, mittasin, kumasin, mittasin, kumasin, piirsin...ja kyllä siitä lopulta kai jotakin lopulta tuli ja sain piirustuksen skannattua ja toimitettua apelle, joka modernisoi sen tietokoneella. Voitteko uskoa kuinka hankalaa on piirtää rintamamiestalon yläkerran pohjapiirustusta ilmaan minkäänlaista koulutusta asiaan? Nurkkia ja syvennyksiä riittää eikä taida olla yhtäkään suoraa seinää.

Kylppäriremontti on nyt sitten tällä tolalla:


Meidän onneksi appiukko on niin hyvä ja taitava ihminen, että tulee meille ihan toden teolla jeesaamaan hommaa eteen päin. Me yritetään kovasti saada tilanne vähän siivomman näköseksi ennen apen saapumista, mutta anoppi voi tämän kaaoksen halutessaan apelle esitellä ;D

Kylppäri siis tehdään pohjia myöten uudestaan ja seinät vaihtaa paikkaa. En voi edes kuvitella miltä tuntuu sitten, kun kylppäri saadaan käyttöön! nm. miehen eilen ulkona ämpärin avulla kylvettänyt

14.7.2014

Mertsin syviä mietelmiä vol 1

Korviin on kantautunut viime aikoina paljon surullisia ja vaikeita asioita. Järkyttävin, kipein ja vähiten oikeudenmukaiselta tuntuva kaikista on erään ystäväni kuolema. Näissä surullisissa uutisissa on yksi (huom! vain yksi) hyvä puoli: me muut ihmiset, jotka ei varsinaisesti tähän surulliseen asiaan liitytä, voidaan oppia elämästä jotakin uutta.. Jotakin uutta kuten esimerkiksi tyytyväisyys tai hetkessä eläminen.

Toivoisin, että tulevaisuudessa itse osaisin elää tätä päivää. Olla murehtimatta menneistä ja olla miettimättä liikaa tulevaa. Jokaisen elämä menee kuitenkin lopulta juuri niitä reittejä, kuin on tarkoitettu, tehtiin me sitten mitä ratkaisuja tahansa. En tarkota nyt sitä, että pitäis luovuttaa ja elää ihan miten sattuu, vaan sitä ettei liikaa oltais huolissaan kaikesta tai murehdittais semmosista asioista, joille me ei varsinaisesti voida mitään. Tai ettei yritettäis olla liian järkeviä niin, että tehtäisi kaikki ratkaisut järkiperustein eikä annettais yhtään tunteille valtaa. 

Haluaisin osata elää tätä päivää ja olla kiitollinen siitä mitä on. Jokaisen elämässä on varmasti kuitenkin jotakin hyvää, jotakin semmoista mistä ilon löytää. Kumpa me ihmiset opittais olemaan toisillemme hyviä ja katsomaan toistemme sisimpään, unohdettais ulkokuori ja kaikki maallinen (kuten meijän kaoottinen huusholli) ja keskityttäis oleelliseen. Tätä asiaa uhmaten aloinkin ekstempore tupperiemännäksi parin päivän varoajalla vaikka koti on..hmm..elämännäköinen? En aio hävetä sitä, että meillä näyttää siltä ettei oo aikaa ja voimia puunata paikkoja, siltä että remontti on ehdottoman kesken ja siltä että tavarat vaeltaa epämääräisesti paikasta toiseen löytämättä järkevää paikkaa. Miksi häpeäisin omaa elämääni?

Tokihan mulla haaveissa on se vaaleanpunainen vaahtokarkkiunelma eli talo, jossa kaikki on harmonisesti paikoillaan ja pinnat on rouheet mutta siistit. Ja tavaroilla on omat paikkansa eikä niitä oo liikaa. Se on haave ja sitä kohti mennään. Se hyvin pitkälti näyttää kuitenkin vaativan eräänkin vaiheen ja tavaroiden vaelluksen, ennen kun on valmista.

Keep smiling my friend.
Life is here.
You never know when it ends.


2.7.2014

Blogin muokkaus käynnissä..

...ilmeisen yksinkertainen nörtti täällä moro. Älkää ihmetelkö jos postaukset menee epäloogiseen järjestykseen!
Huhheijjaa! Sitä on taas sairasteltu! Itse oon tuolta inhalta yskäräkätaudilta säästyny toistaiseksi. Sääliksi käy nuo mun räkäset ja ennen kaikkea yskäiset miehet. Tänä keväänä tuntuu olleen rutkasti tauteja liikkeellä. Onneks kellään ei silti oo mitään vakavaa sairautta. Mitenhän semmosesta selviäis? Siihen varmaan sopeutuis asteittain, kriiseilemällä tasasin väliajoin.

Arjessa edetään sen mukaan ku jaksetaan. Välillä hoidetaan pelkät välttämättömät -välillä ei edes niitä. Toisina päivinä paikkaillaan edellisten päivien laiminlyöntejä. Joinain iltoina tuntuu ihan suunnattomalta taakalta keittiön siivoominen ja märkien pyykkien levittäminen vaikka aikaa niihin menee ehkä max.½h.