7.2.2016

Kiertolainen

                         
                   
                     
                               
                   
                                
              

Kohta kahdeksas asunto seittämän vuoden sisään. Pari viikkoa sitten vielä kyllästytti tämä, mutta nyt on eri ääni kellossa. Kohta taas muutetaan. Ja se muutto saa luvan olla mahdollisimman pysyvä. Aiemmista kokemuksista viisastuneena en edes yritä ajatella kuinka pysyvä.

7v sitten oltiin opiskelijoita, tuore aviopari ja asuttiin huonosti äänieristetyssä kaksiossa, joka oli asuntona ihan ok kaksio. Ainoa todellinen puute oli sauna. Siinä asunnossa vihasin mopoja ja niiden korviavihlovaa ääntä. Lisäksi inhosin yläkerran asukkaita, jotka melus yötäpäivää. Siinä asunnossa meillä oli koiravauva (snif). Koiravauvan mielestä rappukäytävä oli tosi not juttu. Siinä asunnossa syötiin miehen kanssa kahteen pekkaan 2L jäätelöä (mmm ..koskaaa.... pakastin meni rikki). Siinä asunnossa mun masuun muutti vuokralainen. Asunnon parvekkeelta pääsi suoraan apteekin katolle - joku siellä kävikin, mutta joku en ollut minä.

6v sitten asuttiin rivitalossa, kaksiossa, joka oli mukavalla alueella. Asunnossa oli sauna ja mukavasti tilaa ja maailman huonoiten kulutusta kestävä parkettilattia. Naapurissa asu nainen, joka stalkkas JA KOMMENTOI pensasaidan yli meijän pihan puolella olevia pyykkejämme ja vaati meitä ostamaan taloyhtiön ruohonleikkuriin bensaa. Naapurin mies poltti päivät pitkät tupakkaa ja kyttäs, kun istutin (huonolla menestyksellä) liian kuivaan maahan kukkia. Siinä asunnossa pakerrettiin kouluhommia ja opeteltiin olemaan lapsiperhe. Asunnossa oli sauna!

5v sitten asuttiin  rivitalon päätyasunnossa, kolmiossa, joka oli läkähdyttävän kuuma, mutta tilava. Asunnossa oli rumat oranssit kaihtimet. Takapiha oli ihanan iso. Siellä takapihalla esikoinen teki itselleen eräänlaisen mutakylvyn maailman paras koira vahtinaan. Siellä väännettiin hikihatussa opinnäytetyötä, million lasten päiväunien aikaan, millon takapihalla toinen lapsi tihutöissä ja toinen imeskelemässä kyniä nurmikolla tai vauvakeinussa vauhti ja piisit täysillä tai opparikaverin vauvan kanssa lattialla toisiaan ihmettelemässä. Siinäkin asunnossa oli sauna!

4v sitten vaihdettiin kaupunkia ja maakuntaa. Asuttiin taas rivitalokolmiossa, jossa oli takka (joka ei vetänyt hormi-imurista huolimatta). Siellä odoteltiin kolmannen lapsen syntymää, luovuttiin rakkaasta koirasta, haaveiltiin omasta talosta, tutustuttiin naapurissa asuvaan perheeseen, mistä poiki meille kummintehtävä suloiselle tyttöselle, hajoiltiin juntteja naapureita, vietettiin kahden (hyvän) tyypin valmistujaisia ja saatiin paljon kivoja vieraita. Asunnossa oli sauna. Asuttiin alle vuosi ja ostettiin oma talo.

3v sitten muutettiin ihanaan rintamamiestaloon, jossa uhosin asuvani mummoksi saakka. Nautittiin pihasta ja omasta rauhasta. Tutustuttiin mukavaan naapurinmummoon. Touhuttiin. Hypittiin trampalla. Keinuttiin. Uitiin kuralätäköissä. Pyöräiltiin. Pidettiin pihapiknikkejä. Tuunailtiin. Käytiin iltamyöhään nuuhkimassa kukkia kukkapenkissä. Sairasteltiin. Oireiltiin. Uuvuttiin. Lähes seottiin. Asunnossa oli sauna kunnes vesivahinko runteli koko roskan. Talossa oli ihanaa, kunnes saapui vuosi 2014, jolloin kaikki meni sekaisin - pala kerrallaan ja lopulta kokonaan.

1,5v sitten muutettiin evakkoon. Evakkoasunto oli kerrostalo apteekin yläkerrassa. Ympärillä asfalttia, betonia, mopoautoja, autoja, ihmisiä, busseja, kauppoja, tori. Asunnon huonekorkeus huikee ja kivat ikkunalaudat. Tilaa 104m2, mutta huonejärjestys hiukan erikoinen. Lapsilla tilaa riehua ja rymytä. Yläkerrassa kivat, rajattomalla käytöllä olevat saunatilat. Yläkerran kylppärissä iso ikkuna, jonka pystyy avaamaan, jonka reunalle voi mennä istumaan vilvottelemaan saunan jälkeen - puolipaniikissa ettei lapset vaan tipu - kattomaan kaupungin kattoja. Aluksi 5 patjaa, 5 peittoa, 5 tyynyä ja 5 sekaisin olevaa ihmistä. Paljon ahdistusta, epätoivoa, pelkoa, surua. Uusi pesutorni joka pesi ja kuivas taukoamatta mustien suljettujen säkkien sisältöä. Mustia säkkejä jotka tuli ensin ovesta pullollaan sisään ja lähti pois puolillaan. Hetken kissanpentu joka pissas ja ripuloi joka paikkaan. Lopulta huonekaluja, monta turhaa tavaraa ja viis ihan onnellista ihmistä.

Nyt asutaan kaks kerroksisessa 80m2 rivitalossa. Asunto on kiva, toimiva ja nykyaikainen. Asunnossa on sauna. Takapiha on postimerkin kokoinen ja siitä puolet on terassia. Etupihaa ei ole, vaan etuovesta pääsee suoraan taloyhtiön asfaltoidulle pihamaalle. Lenkkipolkuja lähtee joka ilman suuntaan. Naapureita on kamalasti. Osa on hyviä. Osa ihan ok. Osa...no - rasittavia/kamalia. Asuntoja on noin 100m säteellä arviolta 40kpl, alue on lapsiystävällinen. Siitä voit päätellä, että lapsiakin pihapiirissä on aika paljon, mikä on mukavaa. Alle kilometrin päässä on homeinen päiväkoti, jossa on siitä huolimatta lapsia. Asunnossa on ihan kiva asua, mutta koska elämä suo näköjään onneakin, niin tässä asunnossa asutaan enää hetki.

Kohta asutaan omassa, lähes uudessa 100m2 omakotitalossa, jossa on mukavan kokonen piha. Enkä malta odottaa. Takapihalle tramboliini. Naapuritaloissa ties kuinka monta mukavaa tuttua. Ehkä pari kurjaakin naapuria. Ehkä päättyvällä kadulla paljon pieniä poikia ja katulätkää, polkupyöriä, skeittejä. Takaterassilla kaunis kesäpäivä. En tiedä miten päin olisin. En varmasti narise siitä, että taas pitää muuttaa.