21.2.2015

Vierotusoireita


Pari päivää sitten kirjoitettua:

Olen some-lakossa 6.:tta päivää. Lakko koskee eniten käyttämiäni palveluita nimeltä Facebook, Instagram ja Pinterest. Lakko ei koske tsättilinjoja, kuten fb-messengeriä ja Whatsappia, koska rinnastan ne tekstiviesteihin ja sähköpostiin.


Poden vierotusoireita! Otan puhelimen käteen ja pyörittelen sitä. Räpellän vähäsen ja laitan takaisin pöydälle, turhaantuneena. Tietokoneella avaan sähköpostin. Vaistomaisesti alan kirjoittaa äfbeetä osoitekenttään. En kuitenkaan avaan sivustoa.

Tästä somekoukkukäytöksestäni tekee ahdistavaa se, että huomaan kuinka paljon "tarkistan" onko tullut uusia jakoja, tilapäivityksiä ja ilmoituksia. Huomaan kuinka paljon kulutan aikaa tyhjään. Turhaan. Huomaan kuinka huonosti jaksan keskittyä asioihin, kun vähän väliä aivot kääntyvät asemalle äfbee, instagram tai pinterest. Huomaan kuinka paljon tuhlaan aikaa tuijottaen ystävääni, älypuhelinta, sen sijaan, että katselisin pieniä kultakimpaleitani silmiin tai seuraisin heidän touhujaan. Kuinka paljon hukkaan hetkiä, jolloin voisin syventyä rakkaimpani silmiin, oman elämäni peileihin. Havahdun huomaamaan myös sen, kuinka vähän somesta jää mieleen mitään todellista. Sieltä ei jää mieleen muistoja. Olemalla somekoukussa pidän stressitasoani korkealla. Olen levoton, turhautunut, ärtynyt. Olen poissa läheisimpieni elämästä jokaisen hetken, jonka ajattelen somea.






PS Kiitos sinä, joka tuumasit suhteeni someen olevan huolestuttava :) <3




17.2.2015

Avohaava

Näitä päiviä tulee...tasasin väliajoin. Että kirvelee, kirvelee niin maan perusteellisesti se, että oma koti on asumiskelvoton. Kirvelee se, että uhosin eläväni lopun elämää siinä talossa. Kirvelee ja pelottaa mitä jälkiseuraamuksia lapsille talossa asutusta ajasta on ja voi tulla.

Ja kun kirvelee tarpeeksi kovasti, niin kaikki muukin alkaa tuntua ja näkyä huonona. Mutta onneksi nää on vaan hetkiä. Pieniä hetkiä ja sitten ponnistetaan taas eteen päin. Keskitytään tähän päivään ja onnellisiin asioihin. Manipuloin itseni paremmalle tuulelle.

Onneksi on niitä ystäviä, jotka sanoo, että pohjamudissa uineista tyypeistä tulee vahvoja ja ne osaa keskittyä elämässä olennaiseen. Onneksi on niitä ystäviä, jotka saa uskomaan, että tästä tilanteesta selviydytään. Onneksi on ihmisiä, joille voi huoletta marista, kun on paha olla. On jopa työpaikka, jossa saa aamulla näyttää siltä, että tänään ei kiinnosta MIKÄÄN. Joku taputtaa olalle ja sanoo, että kyllä se siitä ja kertoo, kuinka heilläkin lapset karjui aamulla äidin kanssa kilpaa ja eväät jäi kotiin ja ja ja. Kiitos kaikki ihmiset.

Sitähän koko elämä kai on: arkea kaikkine mausteineen, jokaisella jokin taakka kannettavana.


Ja jottei tässä alkais tosissaan masentamaan, niin kuvaksi laitan googlen kuvahaulla "pink paradise garden" löytyneistä kuvista kollaasin.