Mertsin syviä mietelmiä vol 1

Korviin on kantautunut viime aikoina paljon surullisia ja vaikeita asioita. Järkyttävin, kipein ja vähiten oikeudenmukaiselta tuntuva kaikista on erään ystäväni kuolema. Näissä surullisissa uutisissa on yksi (huom! vain yksi) hyvä puoli: me muut ihmiset, jotka ei varsinaisesti tähän surulliseen asiaan liitytä, voidaan oppia elämästä jotakin uutta.. Jotakin uutta kuten esimerkiksi tyytyväisyys tai hetkessä eläminen.

Toivoisin, että tulevaisuudessa itse osaisin elää tätä päivää. Olla murehtimatta menneistä ja olla miettimättä liikaa tulevaa. Jokaisen elämä menee kuitenkin lopulta juuri niitä reittejä, kuin on tarkoitettu, tehtiin me sitten mitä ratkaisuja tahansa. En tarkota nyt sitä, että pitäis luovuttaa ja elää ihan miten sattuu, vaan sitä ettei liikaa oltais huolissaan kaikesta tai murehdittais semmosista asioista, joille me ei varsinaisesti voida mitään. Tai ettei yritettäis olla liian järkeviä niin, että tehtäisi kaikki ratkaisut järkiperustein eikä annettais yhtään tunteille valtaa. 

Haluaisin osata elää tätä päivää ja olla kiitollinen siitä mitä on. Jokaisen elämässä on varmasti kuitenkin jotakin hyvää, jotakin semmoista mistä ilon löytää. Kumpa me ihmiset opittais olemaan toisillemme hyviä ja katsomaan toistemme sisimpään, unohdettais ulkokuori ja kaikki maallinen (kuten meijän kaoottinen huusholli) ja keskityttäis oleelliseen. Tätä asiaa uhmaten aloinkin ekstempore tupperiemännäksi parin päivän varoajalla vaikka koti on..hmm..elämännäköinen? En aio hävetä sitä, että meillä näyttää siltä ettei oo aikaa ja voimia puunata paikkoja, siltä että remontti on ehdottoman kesken ja siltä että tavarat vaeltaa epämääräisesti paikasta toiseen löytämättä järkevää paikkaa. Miksi häpeäisin omaa elämääni?

Tokihan mulla haaveissa on se vaaleanpunainen vaahtokarkkiunelma eli talo, jossa kaikki on harmonisesti paikoillaan ja pinnat on rouheet mutta siistit. Ja tavaroilla on omat paikkansa eikä niitä oo liikaa. Se on haave ja sitä kohti mennään. Se hyvin pitkälti näyttää kuitenkin vaativan eräänkin vaiheen ja tavaroiden vaelluksen, ennen kun on valmista.

Keep smiling my friend.
Life is here.
You never know when it ends.