"Tähti taivaan valoa ja onnen pisaroita,
paljon paljon iloa ja onnen pisaroita sulle lahjoitan."

Meidän esikoinen täytti alkukuusta 5v!

Vastahan oli se päivä,

kun tunsin elämäni ensimmäistä kertaa kohtuni supistelevan,

kun ymmärsin mitä on synnytyskivut,

kun sain tuntea lämpimän pienen liukkaan rääpäleen ihollani,

kun sain todistaa puolisoni tunteita tuolla äärettömällä kivun, ilon ja onnen hetkellä,

kun sain nähdä rakkaimpani erottavan minut ja poikani toisistamme leikkaamalla napanuoran meidän väliltä,

kun sain kokea miltä kroppa voi tuntua ja näyttää synnytyksen jälkeen,

kun tajusin ettei imettäminen ole itsestään selvää,

kun sain nukkua kainaloittain sairaalan liian korkeassa kaiteettomassa sängyssä sen tuhisevan pienen nyytin kanssa joka teki minusta ensimmäistä kertaa äidin,

kun ymmärsin ettei istuminen ole synnytyksen jälkeen itsestään selvää,

kun sain kokea jotain käsittämätöntä ja koko kehon ja mielen valtaavaa hellyyttä tuota pientä elämän alkua kohtaan,

kun sain pienen aavistuksen siitä ettei elämä ole kivutonta.